Se olikin kiva ylläri, Ex-mies kyylää mitä mä kirjoitan. Senkus vittu kyylää jos haluaa itseään kiduttaa. Mä olen pessyt käteni siitä, nyt lopullisesti. Mä olin valmis vielä pitämään sen mahdollisuuden, että ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa olisi voinut harkita jotain ihmissuhdetta rakentaa, mutta nyt se voi syyttää ihan itseään, että se mahdollisuus oli ja meni. Mitä mä teen omalla ajallani, omalla elämälläni, on vittu just mun oma asiani. Jos haluan laittaa kuvia nettiin, niin vittu laitan. Jos haluan kirjoittaa nettiin, niin mähän vittu kirjoitan. Ja mitä totuuksiin tulee... En ole valehdellut. Mikä helvetin järki olisi valehdella tuntemattomille ihmisille? Jos sä et kestä lukea totuutta siitä miten mä koen meidän suhteen ja mun elämäni niin ÄLÄ VITTU LUE! Se on niin kovin helppoa tekeytyä marttyyriksi ja kärsiväksi. Mä saatana tunnustan omat vikani ja puutteeni, miksi helvetissä sä et voi kaivaa sitä seivästä perseestäs ja yrittää ymmärtää, miksi mun on niin helvetin vaikea uskoa että sä sait kondylooman "istumalla julkisessa vessassa"!? Ei jumalauta kuinka tyhmänä sä mua pidät?! (Ja kyllä kun mä kysyin asiasta niin noin se suurinpiirtein vastas, toinen idea oli että se on ollut piilevänä kaikki meidän yhteiset vuodet ja puhkesi vasta sitten) Mua ei kiinnosta enää! Siis ei todellakaan... kaiken jälkeen. Jätä mut rauhaan, kun et osaa muuta kun loukata. Anna mun vittu olla ja jatkaa omaa elämää. Senkus selität mitä paskaa ikinä haluat muille ihmisille, sä osaat niin hienosti unohtaa koko oman osuutesi kaikessa. Kasvata jumalauta selkäranka ja hanki apua. Mä en jaksa olla enää sun terapeuttisi eikä jaksa kukaan muukaan.

Kyllä nyt kuulostaa niin jumalattoman katkeralta, mutta helvetti joskus on vaan pakko päästää irti.

Puss och kram... mä tarvitsen lomaa tästä kaikesta.

Ja niin, sä saat ne vitun rahas!