Vai että jouluaatto... Eilinen ilta meni kyllä ihan mukavasti. Sai nauttia hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta ja hyvästä seksistä. Juu luit oikein. Jotain oikeasti mukavaa tässäkin joulussa. Mulla on tuommoinen miesystävä, joka hyppii täällä milloin syömässä, juttelemassa, yöpymässä, viihdyttämässä mua... käyttäkää mielikuvitustanne. Hän nyt sitten päätti tulla eilen illalla ja antaa mulle etukäteen joululahjan. Pakko sanoa, että saattaapi olla tämän joulun paras lahja. Kun sen saa mahdollisesti vielä uudestaan tänä iltana. Kiihkeää, kosteaa, paljasta pintaa, kietoutuneet vartalot, hengitys korvanjuurella... Siinä oli hyvä olla. Kun sen vain saisi pysyväksi.... siis sen tilanteen ja tunteen. Ei tuota miestä. Ei ikinä. Liian ongelmallinen. Seksi on hyvää ja ystävinä tullaan juttuun, mutta suhteena siitä ei tule mitään.

Kun saisi nukkua tämän päivän yli. Voisin oikeastaan herätä vasta vuoden vaihteen jälkeen. Mä kaipaan ystäviä, normaalia yhdessä oloa. Ei tällaista teko-onnellisuus-rakkaus-rauha juhlaa. Eikö se jo kerro jotain, että jouluna itsemurhat, väkivalta  ja alkoholin väärinkäyttö lisääntyvät. Todellako ollaan näin onnellisia? Kaveri just kysyi, että kehtaako se tulla syömään tänne mun luokse, kun täällä on mun isä ja veli. Kun ollaan kuitenkin perheen kesken. Minkä perheen? Mulla ei ole ollut ehjää perhettä viiteentoista vuoteen.Viime vuonna oli perhe mutta se siitä. Sitä ennen en nähnyt ketään omaan lähisukuuni kuuluvaa jouluna kolmena vuotena putkeen.Mä en usko enää onnellisiin loppuihin.

"Murheisille sydämille, kärsiville, kaipaaville, petetyille, jätetyille, raskaan taakan kantajille..."

Rauhallista joulua kaikille. Puss och kram.